*Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Siipirikot 1/2021 Lehdessä
Kirjoittaja: Johannes Siikonen
Maaliskuussa 1999 pieni, mutta sitäkin määrätietoisempi porukka kokoontui Kisakallioon. Tarkoituksena oli vetää ensimmäinen yhteinen CP-Jalkapallomaajoukkueen leiri. Idea oli saanut alkunsa kutsusta CP-Jalkapallon EM-kisoihin, jotka järjestettiin saman vuoden kesäkuussa Belgian Brachaatissa.
Tuosta tapahtumasta on kulunut jo 22-vuotta. Aika on kulunut siivillä ja tuntuu siltä, että kyseessä olisi eilinen päivä. Rohkeasti ja päättäväisesti joukkue tarttui haasteeseen, vaikka varmuutta siitä mitä edessä siintää ei ollut. Ensimmäinen maaottelu pelattiin saman vuoden kesäkuussa Ukrainaa vastaan ja ensimmäinen maaottelumaali syntyi muutama päivä myöhemmin Irlantia vastaan Johannes Siikosen toimesta. Ratkaisevan syötön maaliin antoi Teemu Komulainen. Kyseinen maali on kaikkien aikojen ensimmäinen miesten arvokisoissa Suomalaisten toimesta tehty maali. Kaikenkaikkiaan Suomi on pelannut 21-vuoden aikana 99 maaottelua ja ainoastaan yksi suomalainen, Johannes Siikonen on ollut kentällä jokaisessa ottelussa. Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen maajoukkueen muodostivat vuonna 1999: Anton Eskola, Janne Inkilä, Jani Lindgren, Juha Tuokkola, Teemu Komulainen, Jaakko Seppälä, Sami Hiltunen ja Johannes Siikonen. Näistä pelaajista Johannes Siikonen on ainoana edelleen mukana joukkueessa. Joukkueen keski-ikä Belgian EM-kisoissa oli hitusen alle 19-vuotta. 2019 MM-kisoissa joukkueen keski-ikä oli lähelle 28-vuotta. Vaikka uusia pelaajia silloin tällöin rinkiin saadaankiin, on silti tulevaisuuden kannalta entistä tärkeämpää saada myös uusia ja erityisesti nuoria pelaajia mukaan.
Valmentajat maajoukkueen takana
Suomen CP-Jalkapallomaajoukkueen ensimmäinen valmentaja oli Timo Virtanen, joka toimi maajoukkuevalmentajana ensimmäiset pari vuotta. Virtanen teki pohjatyön suomalaisen vammaisjalkapallon pioneerina, kun vuonna 1995 suomen ensimmäinen vammaisjalkapallojoukkue PuhU Helsinki City perustettiin. Tuosta joukkueesta maajoukkueeseen nousivat Teemu Komulainen, Kim Suurivuori, Johannes Siikonen, Jaakko Seppälä ja Mikael Jukarainen. Pelaajista Siikonen ja Jukarainen kuuluvat edelleen maajoukkueen aloituskokoonpanoon. Virtasen aikana maajoukkueen perusrunko muodostettiin ja pohja tulevaisuuden rakentamiseen luotiin. Virtasen valmennuskausi huipentui vuonna 2000 kun Irlanti saapui Tampereelle Ratinaan ja Orivedelle pelaamaan kaksi maaottelua. Irlantilaiset pitivät suomalaisten yritteliäästä asenteesta ja halusivat näin kannustaa suomen joukkuetta kehittämään ja jatkamaan toimintaansa.
Timon seuraajana toimi seuraavan noin viisivuotisjakson Henry Hanhisalo. Hanhisalon aikana joukkue jatkoi kehittymistään ja ensimmäiseen kansainväliseen turnaukseen EM-kisojen jälkeen osallistuttiin Hollannissa vuonna 2004. Samoihin aikoihin joukkueenjohtajana toimi Leo Carena. Hanhisalon seuraajana toimi noin vuoden verran Kaj Luokkala ja hänen jälkeensä Kjell Friberg, joka aikaisemmin oli toiminut Henry Hanhisalon apuvalmentaja ja maalivahtivalmentaja. Kjellin jäätyä sivuun, lyhyen ajanjakson valmentajana toimi myös Miro Puolakka. Seuraavan kaksivuotiskauden maajoukkuevalmentajana toimi Timo Lounio. Lounio, joka on ylivoimasti kaikkien aikojen menestynein syomalainen amatöörivalmentaja toi mukanaan ammattimaisuutta ja nykyaikasuutta maajoukkueen jo ehkä hieman kangistuneisiin toimintatapoihin. Samaan aikaan joukkueenjohtajaksi tuli myös Jusa Laurila, jolla on ollut valtava vaikutus joukkueen jatkuvuuden ja taloudellisten toimintaedellytysten luomiseen, kehittämiseen ja jatkojalostamiseen. Lounion jäätyä sivuun, päävalmentajaksi tuli Samuel Siikonen. Siikonen tarttui valmennustoimintaan uudenlaisella draivilla, osallistuen edellisiä valmentajia enemmän lähes päivittäin joukkueen valmennus ja kehitystoimintaan. Siikonen kiersi myös edeltäjiään huomattavasti enemmän aktiivisesti kentällä etsien ja kartoittaen uusia pelaajia ja mahdollisti omalla ammattitaidollaan joukkueen siirtymisen uuteen aikakauteen. Siikosen toiminta mahdollisti myös pelaajien panostamisen joukkueen toimintaan, harjoitteluun ja pelaamiseen tavalla, joka ei aikaisemmin ollut mahdollista. Joukkueen kaikki pelaajat käyvät päivätöissä tai opiskelevat, joten sitoutumisen tasoa kuvaa hyvin termi ”vakava harrastus”, toisin kuin muilla CP-jalkapallomailla, joissa pelaaminen ja harjoittelu on nykypäivänä ammattimaista kokopäivätoimintaa. Siikonen toimi maajoukkueen päävalmentajana vuodesta 2009 vuoteen 2014 asti. 2015 lyhyen aikaa päävalmentajana toimi Jari Hynninen ennekuin Siikonen palasi takaisin päävalmentajaksi, jossa toimi aina vuoden 2018 loppuun asti. Vuoden 2019 alusta alkaen joukkueen päävalmentajana on toiminut Ville Sallinen ja maalivahtivalmentajana Juho Visuri. Sallinen on ollut kehittämässä videoanalyysien hyödyntämistä maajoukkueen otteluiden analysoinnissa ja analyysien hyödyntämisestä on tullut luonteva osa maajoukkueen pelien jälkeistä toimintaa. Sallisen pitkä kokemus valmentajana nimenomaan vammaisjalkapallon puolella on tuonut uudenlaista näkökulmaa toimintaan ja päävalmentajana hänen halunsa saada joukkue nousuun on ollut suuri. Tulevaisuus ja jatkuvuus valmennustoiminnan osalta on siten turvattu.
Apuvalmentajina ja maalivahtivalmentajina joukkueen toiminnassa on ollut mukana vuosien varrella Nikolai Klix (päävalmentaja Virtanen), Kjell Friberg (päävalmentaja Hanhisalo), jo edesmennyt Risto ”Inno” Ruotsalainen (päävalmentajana Lounio), Jari Hynninen ja Ville Sallinen (päävalmentajana Siikonen) sekä Juho Visuri (päävalmentajana Sallinen). Joukkueenjohtajina ovat toimineet Mika Haavisto, Kaj Luokkala, Leo Carena, Christer Forss, Wiljami Laurila, Nea Virokannas, Jusa Laurila, Johannes Siikonen ja Kim Karlsson. Lisäksi General Manager tittelillä lyhyen aikaa Anton Eskola. Vuodesta 2005 joukkueen kummipelaajana on toiminut Mikael Forssell, joka omalla henkilökohtaisella panoksellaan on myös auttanut merkittävästi maajoukkuetta vuosien varrella.
Huoltajat ja fysioterapeutit
Joukkueen mukana on toiminut myös äärimmäisen taitavia fysioterapeutteja ja urheiluhierojia. Timo Lounio toi mukanaan omalla valmennuskaudellaan mm. Lääkärikeskus Dextrassa toimineen Sari Nikolajewin. Lisäksi yhden turnausmatkan mukana olleita urheiluhierojia ovat olleet mm. Kari Kinnunen. Siikosen aikakaudella fysioterapeuttina toimivat Nea Vallenius ja Kaisa Vuorela. Huoltajina joukkueessa ovat toimineet Harri Hiltunen, Christer Forss, Nea Virokannas, Anna Vuorela ja Jere Varila. Nykyinen vakiohuoltaja Veli-Matti Varila tuo joukkueeseen pohjanmaalaista jämäkkyyttä ja leppoisaa asennetta.
Pelaajista ja joukkueesta
Kapteenina koko 22-vuotiskauden on toiminut sama henkilö, Johannes Siikonen. Muita kapteenistoon kuuluvia henkilöitä vuosien varrella ovat olleet Janne Helander, Janne Inkilä, Mikael Jukarainen, Jussi Turunen ja Ville Kuronen.
Eniten maaotteluita on ollut Johannes Siikosella (99*) ja eniten maaottelumaaleja Janne Helanderilla (35*). Kaikkien aikojen nuorin maaottelun pelannut henkilö on Otto Kaipainen ja kaikkien aikojen vanhin pelaaja on ollut Pentti Kokko. Kaikenkaikkiaan maajoukkueen ringissä on virallisia maaotteluita pelannut 22-vuoden aikana yhteensä 35 pelaajaa.
CP-Jalkapallomaajoukkue on osallistunut EM-kisoihin viisi kertaa (1999, 2006, 2010, 2014 ja 2018) sekä MM-kisoihin kaksi kertaa (2011, 2019) Paras sijoitus EM-kisoissa on ollut 8. vuonna 2006. MM-kisojen paras sijoitus on ollut 15. Vuodesta 2004 lähtien joukkue on käynyt vähintään kerran vuodessa kansainvälisessä turnauksessa ulkomailla. Lukuunottamatta vuotta 2020. Maina ovat olleet Englanti, Skotlanti, Hollanti, Tanska ja Espanja.
Vuosina 2001-2003, eikä 2020 pelattu yhtään maaottelua, muuten otteluita on tullut vuosittain tasaiseen tahtiin. Ennätysvuonna 2009 pelattiin yhteensä 12 maaottelua.
Vuoden 2013 maailman rankingsijoitus oli 15./32, joka on myös kaikkien aikojen korkein rankingsijoitus. Korona-vuoden 2020 takia, kansainvälisiä otteluita ei kukaan ole päässyt viime aikoina pelaamaan, mutta viimeisimmän maailmanlistan päivityksen aikoihin kesäkuussa 2020 joukkueen ranking-sijoitus on maailmanlistalla 17./84
lajiliitot ja sukupolvenvaihdos
Joukkueella on pitkä historia ja perusrunko on vuosien varrella muodostunut tukevaksi ja vankaksi. Uusia pelaajia tarvitaan kuitenkin aina. Niin nuoria kuin vanhojakin. Joukkueen nykyiset konkarit ovat kolmenkympin molemmin puolin ja nuorimmatkin viimeisimmissä arvokioissa mukana olleet pelaajat yhtä lukuunottamatta olivat jo yli 20-vuotiaita. Silti on ollut ilo huomata, että uusia nuoria pelaajia aina silloin tällöin saadaan mukaan. CP-jalkapallomaajoukkueen mukaan on noussut varsinkin tänä vuonna paljon uusia nuoria pelaajia. Mukana on synnynnäisesti CP-vammaisia, mutta myös esimerkiksi onnettomuuden tai aivoverenvuodon seurauksena vammautuneita pelaajia. Pelaajan ei siis tarvitse olla synnynnäisesti vammautunut päästäkseen mukaan harjoitusrinkiin.
Suomen CP-jalkapallomaajoukkue on vuosien varella kuulunut muutaman eri lajiliiton alle. Suomen Invalidien Urheiluliiton (SIU) jälkeen, vetovastuu oli Suomen Vammaisurheilu ja liikunta ry:llä (VAU). Vuoden 2020 aikana maajoukkuetoiminta siirtyi Suomen Palloliiton alle. Siirtymävaiheen aikana Palloliitto ja VAU tekivät tiivistä yhteistyötä ja itse siirtymä sujui jouhevasti. Palloliiton mukaantulo joukkueen taustaorganisaatioksi mahdollistaa lajin ja joukkueen kasvamisen, näkyvyyden ja pelaajakartoituksen tavalla, joka ei aikaisemmin ole ollut mahdollista. Toisaalta on myös luotevaa huippu-urheilun näkökulmasta, että CP-jalkapallomaajoukkue pääsee osaksi lajiliittoa jonne se luontaisesti kuuluu. Osaksi suomalaista jalkapalloperhettä ja huippu-urheiluorganisaatiota. Vaikutukset ovat nähtävissä jo nyt. Vuodesta 2019 eteenpäin maajoukkueleireille on osallistunut ennätysmäärä uusia pelaajia. Halua ja kysyntää päästä mukaan on ollut enenmmän kuin koskaan.
Tällä hetkellä CP-maajoukkueessa on käynnissä suuri sukupolvenvaihdos. 2018 EM-joukkueesta mukana vuoden 2019 MM-kisoissa oli 7 pelaajaa, eli uusia pelaajia mukana oli 6 kappaletta. Tämä on hieno asia ja osoittaa, että jatkuvuutta joukkueen toiminnassa on luvassa. Myös kilpailu pelipaikoista ja -ajasta on tervetullutta joukkueen kilpailukyvyn kehittämiseksi. Toistaiseksi kuitenkin vielä kestää hetki ennenkuin uusista pelaajista kehittyy luontaisia ratkaisijoita ja vastuunkantajia. Kansainvälisten pelien taso ja otteluiden tempo on huomattavasti kovempi, mihin moni pelaaja on kotimaassa tottunut, joten harjoitusmäärien ja -laadun tulee nousta tasolle, joka paremmin valmistaa pelaajia kohtaamaan nämä haasteet. Myös joukkueen pelitapa ja jokaisen pelaajan roolitus, siitä mitä pelaajalta pelipaikkakohtaisesti odotetaan kentällä, opettelemiseen ja totuttelemiseen menee oma aikansa ennenkuin ratkaisut syntyvät automaattisesti selkärangasta pelin tuoksinnassa. Kokeneemmilla pelaajilla on vuosien tietotaidon siirtämisessä iso rooli. On mahtavaa huomata, että joukkueen yhteishengestä se ei ainakaan jää kiinni. Joukkueeseen on aina ollut helppo tulla ja uusien pelaajien vielä helpompi löytää oma paikkansa. Vertaistuen merkitystä ei voi koskaan liikaa korostaa. Vaikka jokaisella pelaajalla on omat rajoitteensa, nähdään se enemmänkin voimavarana, kuin päinvastoin. Tähän lisättynä halu pelata yhteen nimenomaan joukkueena yksilöiden sijaan, on ollut suomalainen tavaramerkki koko CP-maajoukkueen historian ajan.
Tulevaisuus näyttää valoisalta. Seuraavan sukupolven esiinmarssin aika on nyt, ja ehkä vihdoinkin vanhat sotaratsut ja joukkueen nykyiset konkarit voivat hyvillä mielin siirtyä kalkkiviivan toiselle puolelle, kaikkensa antaneena, mutta hyvillään siitä, että tulevaisuus on turvattu. •